Mutta ei halunnut ja mokasikin vielä koko jutun! Nyt mä joudun kärsiin täällä yksinäni. Musta tää on helvetin epäreilua ja väärin, mutta en mä pysty muutakaan tekeen, odottaa että päivät vaan kuluis ja että tulisin taas onnelliseksi! Itkeä ja odottaa onnea... Hieno elämä mulla, just sellanen mistä oon aina haaveillut! Ja kaikki vaan siitä ettei asioista osata puhua! Puhukaa ihmiset ennen kuin ne paisuu liian pahoiksi ja isoiksi! Kuinka monta kertaa mä oon mun elämäni aikana sanonut että puhukaa pienistäkin murheista, suruista ja harmituksista!
Unelma kesä kävi toteen, kiitos Kalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti