Oon nyt rehellinen miltä musta tuntuu, älkää loukkaantuko, ootte mulle kaikki todella tärkeitä ja toisessa tilanteessa mä olisin onnellinen kun nään teidät taas, mutta nyt....
Tuntuu pahalle tulla Suomeen! En ollut henkisesti valmistautunut tulemaan vielä, vaan mun katse ja odotukset olivat heinäkuulle..
Ja tiedän että tämä ei ole loma, kiva, odotettu loma vaan raskas loma joka on pyhitetty mun kuntoon saamiseksi ja energian talteen keräämiseksi.
En usko että jaksan nähdä teitä enkä puhella, mutta kun musta siltä tuntuu niin mä otan teihin yhteyttä, muhun SAA silti ottaa yhteyttä, tykkään siitä, mutta en ehkä jaksa olla sosiaalinen.. Anteeksi!
Mahtaako mun elämä enää koskaan hymyillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti