Luulin osaavani käyttäytyä

Olin tänään aamulla juoksemassa.. Kuten ehkä arvaatte niin saan huomiota autoilijoilta.. Eka se ärsytti paljon ja aina yritän välttää näitä "isoja" katuja joissa ehkä 5-7 autoa nään kun juoksentelen, mutta tänään keksin oivan idean.. Jätän silmä- ja aurinkolasit kotiin niin en nää näitä tyyppejä ketkä tööttäilee ja huutelee ja hidastelee viereeni joten saan vaan nauttia juoksemisesta! :D vielä kun laitan korvatulpat korviin niin kukaan ei häiritse mua! 

Musiikkia en halua kuunnella kun juoksen koska en jaksa kantaa sitä laitetta kädessäni ja haluan kuulla luonnon ääntä.. Se on ehkä parasta juoksemisessa kun kuulet mitä luonto sulle kertoo.. Siksi suuntaan aina luonnon läheisyyteen juokseen..

Huomaan aina jossain välissä että juoksempa hiljaa.. Keskityn vaan siihen miltä ympärilläni näyttää ja mitä kaikkea kuulen.. Mutta nautin siitä niin paljon että se ei mua haittaa.. Juoksen vaan omaksi ilokseni ja koska nautin siitä niin paljon.. Tuloksia en ehkä saa mutta tuntuu hyvälle ja en jaksa sellaista veren makua suussa.. Jopa välillä ihan naurattaa kun tulen kotiin niin vaikka oon juossut tunnin niin missään ei tunnu.. Joo pitäis ehkä vähän lisätä vauhtia mutta pelkään etten enää sit nauti siitä..

Ja tänään myös kun juoksin niin heräsin ajatukseeni kun aloin ihan nauraa yhtäkkiä... Mulle tuli mieleen meidän orientaatiopäivä ja se kun musta tuntui että nyt ollaan väärässä paikassa.. Meidän piti esittää siellä pieniä esityksiä tosi elämästä ja miten jokainen hoitaa minkäkin tilanteen..

Yritäppä kuvitella Tiia puhumassa englantia käyttämällä sanoa Madame ja Sir.. "Good afternoon Madame! May I help you?"

Pitäis mennä Englantiin johonkin kuninkaalliseen käytöskouluun että saisin puhtaat paperit käyttäytymisestä..

Ja hei mä työskentelen keittiössä, onneksi, ni ei mun tartte osata puhua oikein..

Käytöstavat on opittu Raumalta, ei siellä pidä osata käyttäytyä kuninkaallisesti.. Musta mulla on aina ollut hyvä ja fiksut käytöstavat mutta täällä musta tuntuu että oon ihan rupusakkia...:D

Ja mä aina sanon kaikille "Hi! tai Hello!" Vaikka pitäis sanoa "good morning/afternoon/evening!"...

Ja sitten meille opetettiin mitä sanoa ja lauseita ei saa sanoa... Emme saa aloittaa lausetta EI sanalla vaan pitää kiertää ja kaartaa... Esim. joku kysyy "onko teillä vuohen maitoa" niin me emme saa sanoa "ei meillä ei ole mutta meillä on lehmän maitoa" vaan meidän pitää sano "meillä on lehmän maitoa saisinko tarjota sitä teille".. Mä kyllä tykkään siitä että jos jotain kysyn niin mulle vastataan siihen kysymykseen eikä aleta tarjoon muuta.. 

Mutta onneksi onneksi onneksi mä työskentelen keittiössä ja mä saan olla oma höpö Tuire (niin kuin Kalle mua kutsuu).. Elämä keittiössä on niin paljon rennompaa.. Mun kämppikset on aina kateellisia mulle ja mun työlle.. Iteppähän ootte työnne valinnut! Mä tiedän mitä se on, työskentelin 4 vuotta tarjoilijana.. Nyt saan nauraa ja pitää hauskaa samalla kun työskentelen ja jos en jaksa seistä suorassa niin seison vinossa ja jos haukotuttaa niin haukottelen.. Jos ei oo tekemistä niin huilaan, pidän tauon tai syön.. Tarjoilijan pitää olla skarppina ravintolassa koko ajan, ei paljon taukoja pidetä jos on asiakkaita.. OON ONNELLINEN MUN TYÖSTÄ! 

Nyt lounaalle ja sitten töihin kakkujen pariin!

Hauskaa viikonloppua kaikille!